keskiviikko 13. elokuuta 2014

Ensikäynnillä

Tai ei aivan ensikäynnillä, sillä olemme aloittaneet hoidot oikeastaan viimevuonna, mutta monien asioiden summana pidimme hieman taukoa ennen hoitoihin ryhtymistä.
Koko lapsen teko (Meidän tapauksessamme tosiaan tehdään eikä saada) sai alkunsa, kun otimme yhteyttä Graviditas lapsettomuusklinikalle sähköpostitse ja kerroimme tilanteestamme. Olin googlannut eri klinikoista ja kaikkien kommenttien summana halusimme Graviditakseen ja juuri Eero Varilan asiakkaiksi. Varila on ehdottomasti yksi suomen parhaista lapsettomuuteen erikoistuneista lääkäreistä, ja hänellä on paljon näyttöä mm. lapsettomuuden tutkimisesta, Simpukka ry:ssä toimimisesta sekä gynekologian saralta.
Varilan kanssa teimme hoitosuunnitelman, ja hoitomuodoksi valikoitui inseminaatio, koska mitään tutkittua vikaa ei kumppanistani ole löytynyt. Samalla käynnillä tehtiin myös aukiolotutkimus.

Seuraavaksi menimme psykologin Terhi Vihkon juttusille. Meitä jännitti kovasti etukäteen, sillä emme yhtään tienneet minkälaiseen piinapenkkiin joutuisimme. Käynti oli kuitenkin positiivinen yllätys, eikä minkäänlaista tenttaamista ollut. Keskustelimme vapaamuotoisesti lahjasoluilla saaduista lapsista, meidän tukiverkostosta jne.

Psykologin näyttäessä vihreää valoa menimme vielä muutamiin eri verikokeisiin, joissa testattiin hormonitasot, sukupuolitaudit ja muut mahdolliset ongelmat.
Kävimme myös spermalaboratoriossa varaamassa meille sopivan luovuttajan sperman hoitoihin.
Suomessa luovuttajasta saa kovin vähän tietoa, ainoat asiat jotka saimme toivoa oli pituus, silmien ja hiusten väri. Toisaalta, meille riittää että luovuttaja on terve ja että hän vastaisi meidän ulkonäköämme mahdollisimman pitkälle.

Summasumarum, lääkärimme Varila jäi juuri sopivasti kesälomalle, ja lomalta paluun jälkeen meille ilmoitettiin että hän ei enään työskentele Graviditaksella, vaan on siirtynyt vetämään uutta klinikkaa Dextraan. Olimme tästä uutisesta kovin harmissamme, sillä halusimme ehdottomasti asioida juuri varilan kanssa.

Olimme lukeneet myös toisesta lääkäristä, Kari Ratsulasta pelkkää hyvää, joten päädyimme sitten hänen vastaanotolleen. Hän oli kuitenkin niin erilainen kuin varila, eikä hänen kanssaan oikein "kemiat kohdanneet". Pitäydyimme kuitenkin hoitosuunnitelmassa ja kävimme useaan otteeseen ultraamassa tilannetta.
Kumppanini ovulaatio tuntui venyvän melko pitkälle joten "turhia" käyntejä kertyi. Vihdoin saimme ovulaation bongattua, joka osuisi viikonlopulle, jolloin klinikka olisi kiinni. Varila kertoi aikaisemmin, että mikäli näin tapahtuu, voitaisiin antaa irrotuspiikki ja tehdä inseminaatio perjantaina, mutta Ratsula ei edes ottanut asiaa puheeksi, vaan käski palata asiaan sitten maanantaina.
Niin kävi, että ovulaatio meni ohitse, ja maanantaina olisi liian myöhäistä yrittää enään tähän kiertoon. Olimme todella pettyneitä kuinka asiat menivät ja alkoi tuntua pelkältä rahastukselta.

Kumppanini äiti sairastui vakavasti ja päätimme pitää hetken taukoa hoidoista, ja miettiä uudelleen hoitavaa klinikkaa.

Tämän vuoden toukokuussa otimme yhteyttä Dextran lapsettomuusklinikkaan, ja kerroimme tilanteestamme. Saimme vastauksen nopeasti ja tunsimme itsemme enemmän kuin tervetulleiksi heidän asiakkaikseen, joten pyysimme Graviditakselta hoitoasiakirjojamme siirrettäväksi Dextraan.
Varasimme ajan Eero Varilalle, ja ensikäyntimme siellä oli siis eilen.

Dextran uudet tilat sijaitsevat jätkäsaaressa, johon pääsimme kätevästi autolla. Ulkoapäin rakennus oli todella tyylikäs, ja tunnelma rauhallinen. Hissillä oikeaan kerrokseen, josta avautui upeat merelliset näkymät. Vastaanotossa ei ollut tullessamme ketään, mutta hetken kuluttua hissistä astui ulos Graviditaksesta tuttu vastaanottohenkilö joka tervehti iloisesti. Huomasimme että Dextraan on otettu mukaan Graviditaksesta useampiakin henkilöitä, kuten lääkäri Niklas Simberg.
Aikamme oli 10.20, mutta ajat olivat hieman myöhässä, joten menimme hakemaan kahvia ja odottamaan.

Meitä jännitti todella kovasti, vaikka emme olleetkaan aivan ensimmäistä kertaa liikkeellä. Pian Varila tuli noutamaan meidät, ja siirryimme hänen huoneeseensa. Heti hänen tullessaan ainakin itselleni tuli rauhallinen ja hyvä fiilis. Käynnillä kertasimme tilanteemme, pitäydymme edelleen inseminaatiossa ja yht äkkiä hän kysyy, että kuinka nopeasti haluamme aloittaa? Vastasimme vähän hämmentyneinä, että mahdollisimman nopeasti tottakai, mutta emme olettaneet että hommiin ryhdyttäisiin ihan näin nopeasti. Hän sanoi, että sopiiko että yritämme heti tähän kiertoon ( vaimolla alkanut juuri kuukautiset) ja teemme sisätutkimuksen ultraamalla samantien. Kaikki näytti olevan ok, mutta koska ovuloiminen menee melko pitkälle tavallisesti, päätimme avittaa sen tuloa 7 kpl Letrozole Stada 2,5mg tabletilla. Puhuimme myös irrotuspiikin mahdollisuudesta, mutta siitä päätämme sitten myöhemmin. Sen jälkeen menimme kirjoittamaan hoitosuostumuksen, ja otimme vielä uudet hepatiitti verikokeet jotka piti olla uuden lainsäädännön takia tuoreet.
Verikokeiden jälkeen menimme jälleen varaamaan hoitoon tarvittavat siittiöt, ja päädyimme luovuttajaan jolla on sinivihreät silmät, 188cm ja vaalea tukka.
Lääkekuuri loppuu ensi maanantaina, ja varasimme ultran seuraavaksi perjantaiksi, jolloin päätämme inseminaation ajankohdasta seuraavalla viikolla.

Kun pääsimme ulos, tunteet olivat sekavat. Mitä juuri tapahtui? Onko tämä totta? Tapahtuuko tämä todella nyt? Hetken kuluttua panikoinnin loputtua molemmilla meillä oli vain loputon hymy.

Meistä tulee sittenkin ehkä oikea perhe.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti