Tänään on ollut jännittävä päivä! Meillä oli varattuna aika ultraan jossa tarkistetaan kuinka Letrozole on toiminut, vai onko? Ainakin minä olen saanut huomata ne kuuluisat sivuvaikutukset, kuten ohimennen mainitsinkin aikaisemmassa kirjoituksessa, joten uskoin että JOTAIN on varmasti tapahtunut. Vaimon mukaan on ollut vahvoja ovulaatiokipuja ajoittain, joten lupaavalta vaikuttaa.
Tuttuun tapaan lähdimme jo hyvissä ajoin liikenteeseen, ettemme vaan myöhästyisi aamuruuhkan takia. Sama kuvio toistui, ilmoittautuminen, kahvit, hätäpissat ja Varilan huoneeseen.
Siirryimme samantien hoitohuoneen puolelle, ja koska olimme ensimmäisiä asiakkaita, koneet olivat vielä suljettuna.
Ultrauslaitteen käynnistyminen tuntui kestävän pienen ikuisuuden, ja seurasimme molemmat kärsimättöminä latausprosentteja.
Vihdoin kone oli valmis käytettäväksi, ja melkeinpä samantien Varila bongasi johtofollikkelin oikealta puolelta. Follin mitat olivat jo hyvät, mutta tukeakseen vielä sen kehitystä ja saamaan täydellisen ajoituksen inssille, päädyimme ottamaan avuksi vielä Ovitrelle pistoksen.
Olin aikaisemmin lueskellut lukuisista blogeista irrotuspiikeistä, joten tiesin suurinpiirtein kuinka homma periaatteessa toimii, ja olin sitä osannutkin odottaa.
Käytännössä en sitten tiennyt ollenkaan miten tulee pistää, koska, paljonko jne, joten pienenpieni paniikin poikanen saattoi hiipiä takaraivoon. Piikillä pistäminen itsessäänkin jännitti jo kovasti, vaikka onhan minullakin kokemusta lävistyksistä ja tatuoinneista.
Kun olimme saaneet resepti-asiat ja muut hoidettua pois alta, koitti se, mitä varten olimme tulleetkin;
Inseminaation päiväksi rapsahti ensiviikon Tiistai klo 10.00 !
Onneksi jäämme tänään kesälomalle, niin ei tarvitse stressata työasioita kun H-hetki koittaa, vaan voimme rauhassa mennä kotiin lepäämään. Tiedän, että inssin jälkeen ei tarvitse maata tai varoa vaan voi lähteä melkeinpä samantien liikkeelle, mutta tämä on niin jännittävä asia, emme halua ottaa turhia riskejä.
Menimme vielä kätilön juttusille, joka näytti meille Ovitrellen käytön, pistämisen, neulan laiton ja annostuksen määrittämisen. Sillä hetkellä homma näytti hyvinkin yksinkertaiselta, ja lähdimme metsästämään lääkettä apteekista, joka olikin ihan oma lukunsa!
Ajoimme omaan kaupunginosaamme, jossa on useampiakin isompia apteekkeja, joten menimme summamutikassa yhteen niistä. Nopea käynti tiskillä - Ei oo. Ok, ei muutakun seuraavaan..
Loppujenlopuksi saimme Ovitrellen hankittua, hintaa piikille tuli 50€.
Vaimoni pitää pistää Ovitrellea kolmena päivänä peräkkäin, ja siitä seuraavana kaikki loput, joka siis käynnistää irtoamisen.
Minä pistin kynän toimintakuntoon, ja desinfioinnin jälkeen oli itse pistäminen. Neula oli ohuen ohut, ja kuulemma pistäminen ei tuntunut juuri miltään. Totuuden nimissä molemmilla oli pienehkö paniikki juuri ennen pistämistä, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Huomenna homma menee jo toivottavasti varmemmin ottein.
Vilkkaan mielikuvituksen omaavana menin taas asioiden edelle, ja selailin hieman vauvojen sänkyjä, vaatteita ja muuta tavaraa. En tiedä tällä hetkellä mitään suloisempaa kuin pienen pienet vauvan vaatteet <3
Pohdin myös paljon kuinka mahdollisesta raskaudesta tulisi kertoa, koska ja kenelle, miten ja minkälaista suhtautumista saataisiin osaksemme. Lapsethan on maailman ihanimpia ja onnellisimpia asioita, mutta kuitenkin pohdin mahdollisia negatiivisia reaktioita lähipiiriltä. Vaikka toisaalta, turhaahan sitä on vielä miettiä kun ei tässä olla vielä raskaanakaan.
Lopuksi pika-analyysi tällä viikolla alkaneesta Toisenlaiset Äidit- ohjelmasta; Aikalailla samalla kaavalla tehty kuin muutkin vastaavat ohjelmat, mutta tottakai viimeistään vauvan syntymähetki sai herkistymään. Jakson laitosnuori-paria ei käy kateeksi; mies huitelee ties missä, on vastuuton ja selvästi epäkypsä perhe-elämään. Nuori nainen kuitenkin vaikuttaa ihan fiksulta ja tulee varmasti pärjäämään lasten kanssa itsekseenkin, jos tarve vaatii. Tälläisinä hetkinä olen entistäkin onnellisempi hyvästä parisuhteestamme, jossa tiedän toisen tukevan kaikessa, aina.
Kauppareissun päätteeksi sain vielä tulevan vuosipäivämme johdosta ihanat yksinkertaisen tyylikkäät korvakorut vaimoltani. Rakastan sinua vuosi vuodelta kokoajan enemmän!
perjantai 22. elokuuta 2014
perjantai 15. elokuuta 2014
Pohdintaa Letrozolesta ja sateenkaariperheistä
Vaimolle määrättyä Letrozole stadaa on nyt syöty useampi päivä, ja vaikka lääkäri sanoi ettei sen käyttöä juuri huomaa, niin itse olen kyllä huomannut muutamiakin lääkkeestä tulleita "oireita".
Huomattavin ero on se, että kumppanini on melko herkässä tilassa kokoajan, pienetkin asiat saavat hänellä silmät nyt kostumaan, joka ei ole aivan tavanomaista hänelle.
Myöskin pienet huomautukset esimerkiksi siivoamisesta saavat naaman kurttuun. Pientä esimakua siis tulevasta :)
Koitin kysellä hänen omia tuntojaan lääkkeestä, ja kuulemma pientä nippailun tuntua esiintyy ajoittain, ja nännit ovat olleet pystyssä kokoajan tänään.
Muunlaista kommenttia lääkkeestä en osaa siis vielä antaa, mutta perjantain ultran jälkeen ollaan taas vähän viisaampia.
Lääkärissä käydessämme otimme mukaan muutamia esitteitä koskien sateenkaariperheitä, ja tarkemmin selailtuani tulin siihen tulokseen, ettei niissä ollut meille juurikaan mitään uutta. Me olemme mielestäni aivan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, eikä meitä ole juuri kiinnostanut yhdistystoiminta, mitä esimerkiksi sateenkaariperheet ry tarjoaa.
Emme ole epäsosiaalisia, mutta en koe meidän jutuksi mennä mihinkään perheleireille tai parisuhteen lujitus kursseille.
Olen varmaan outo, mutta karsastan muutenkin termiä sateenkaariperhe. Eikö pelkkä Perhe riittäisi? Inhoan kaikenlaista lokerointia, joka luo vain ennakkoluuloja ja epäimartelevia mielikuvia.
Pakko kuitenkin sanoa että on hienoa ja pelkästään hyvä asia, että löytyy taho joka ajaa "meidän" asioita ja järjestää koulutusta, sekä yhteisöllistä toimintaa sitä kaipaaville.
Mieli voi tietysti muuttua matkan edetessä, koskaan ei voi sanoa ei koskaan!
Huomattavin ero on se, että kumppanini on melko herkässä tilassa kokoajan, pienetkin asiat saavat hänellä silmät nyt kostumaan, joka ei ole aivan tavanomaista hänelle.
Myöskin pienet huomautukset esimerkiksi siivoamisesta saavat naaman kurttuun. Pientä esimakua siis tulevasta :)
Koitin kysellä hänen omia tuntojaan lääkkeestä, ja kuulemma pientä nippailun tuntua esiintyy ajoittain, ja nännit ovat olleet pystyssä kokoajan tänään.
Muunlaista kommenttia lääkkeestä en osaa siis vielä antaa, mutta perjantain ultran jälkeen ollaan taas vähän viisaampia.
Lääkärissä käydessämme otimme mukaan muutamia esitteitä koskien sateenkaariperheitä, ja tarkemmin selailtuani tulin siihen tulokseen, ettei niissä ollut meille juurikaan mitään uutta. Me olemme mielestäni aivan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, eikä meitä ole juuri kiinnostanut yhdistystoiminta, mitä esimerkiksi sateenkaariperheet ry tarjoaa.
Emme ole epäsosiaalisia, mutta en koe meidän jutuksi mennä mihinkään perheleireille tai parisuhteen lujitus kursseille.
Olen varmaan outo, mutta karsastan muutenkin termiä sateenkaariperhe. Eikö pelkkä Perhe riittäisi? Inhoan kaikenlaista lokerointia, joka luo vain ennakkoluuloja ja epäimartelevia mielikuvia.
Pakko kuitenkin sanoa että on hienoa ja pelkästään hyvä asia, että löytyy taho joka ajaa "meidän" asioita ja järjestää koulutusta, sekä yhteisöllistä toimintaa sitä kaipaaville.
Mieli voi tietysti muuttua matkan edetessä, koskaan ei voi sanoa ei koskaan!
keskiviikko 13. elokuuta 2014
Ensikäynnillä
Tai ei aivan ensikäynnillä, sillä olemme aloittaneet hoidot oikeastaan viimevuonna, mutta monien asioiden summana pidimme hieman taukoa ennen hoitoihin ryhtymistä.
Koko lapsen teko (Meidän tapauksessamme tosiaan tehdään eikä saada) sai alkunsa, kun otimme yhteyttä Graviditas lapsettomuusklinikalle sähköpostitse ja kerroimme tilanteestamme. Olin googlannut eri klinikoista ja kaikkien kommenttien summana halusimme Graviditakseen ja juuri Eero Varilan asiakkaiksi. Varila on ehdottomasti yksi suomen parhaista lapsettomuuteen erikoistuneista lääkäreistä, ja hänellä on paljon näyttöä mm. lapsettomuuden tutkimisesta, Simpukka ry:ssä toimimisesta sekä gynekologian saralta.
Varilan kanssa teimme hoitosuunnitelman, ja hoitomuodoksi valikoitui inseminaatio, koska mitään tutkittua vikaa ei kumppanistani ole löytynyt. Samalla käynnillä tehtiin myös aukiolotutkimus.
Seuraavaksi menimme psykologin Terhi Vihkon juttusille. Meitä jännitti kovasti etukäteen, sillä emme yhtään tienneet minkälaiseen piinapenkkiin joutuisimme. Käynti oli kuitenkin positiivinen yllätys, eikä minkäänlaista tenttaamista ollut. Keskustelimme vapaamuotoisesti lahjasoluilla saaduista lapsista, meidän tukiverkostosta jne.
Psykologin näyttäessä vihreää valoa menimme vielä muutamiin eri verikokeisiin, joissa testattiin hormonitasot, sukupuolitaudit ja muut mahdolliset ongelmat.
Kävimme myös spermalaboratoriossa varaamassa meille sopivan luovuttajan sperman hoitoihin.
Suomessa luovuttajasta saa kovin vähän tietoa, ainoat asiat jotka saimme toivoa oli pituus, silmien ja hiusten väri. Toisaalta, meille riittää että luovuttaja on terve ja että hän vastaisi meidän ulkonäköämme mahdollisimman pitkälle.
Summasumarum, lääkärimme Varila jäi juuri sopivasti kesälomalle, ja lomalta paluun jälkeen meille ilmoitettiin että hän ei enään työskentele Graviditaksella, vaan on siirtynyt vetämään uutta klinikkaa Dextraan. Olimme tästä uutisesta kovin harmissamme, sillä halusimme ehdottomasti asioida juuri varilan kanssa.
Olimme lukeneet myös toisesta lääkäristä, Kari Ratsulasta pelkkää hyvää, joten päädyimme sitten hänen vastaanotolleen. Hän oli kuitenkin niin erilainen kuin varila, eikä hänen kanssaan oikein "kemiat kohdanneet". Pitäydyimme kuitenkin hoitosuunnitelmassa ja kävimme useaan otteeseen ultraamassa tilannetta.
Kumppanini ovulaatio tuntui venyvän melko pitkälle joten "turhia" käyntejä kertyi. Vihdoin saimme ovulaation bongattua, joka osuisi viikonlopulle, jolloin klinikka olisi kiinni. Varila kertoi aikaisemmin, että mikäli näin tapahtuu, voitaisiin antaa irrotuspiikki ja tehdä inseminaatio perjantaina, mutta Ratsula ei edes ottanut asiaa puheeksi, vaan käski palata asiaan sitten maanantaina.
Niin kävi, että ovulaatio meni ohitse, ja maanantaina olisi liian myöhäistä yrittää enään tähän kiertoon. Olimme todella pettyneitä kuinka asiat menivät ja alkoi tuntua pelkältä rahastukselta.
Kumppanini äiti sairastui vakavasti ja päätimme pitää hetken taukoa hoidoista, ja miettiä uudelleen hoitavaa klinikkaa.
Tämän vuoden toukokuussa otimme yhteyttä Dextran lapsettomuusklinikkaan, ja kerroimme tilanteestamme. Saimme vastauksen nopeasti ja tunsimme itsemme enemmän kuin tervetulleiksi heidän asiakkaikseen, joten pyysimme Graviditakselta hoitoasiakirjojamme siirrettäväksi Dextraan.
Varasimme ajan Eero Varilalle, ja ensikäyntimme siellä oli siis eilen.
Dextran uudet tilat sijaitsevat jätkäsaaressa, johon pääsimme kätevästi autolla. Ulkoapäin rakennus oli todella tyylikäs, ja tunnelma rauhallinen. Hissillä oikeaan kerrokseen, josta avautui upeat merelliset näkymät. Vastaanotossa ei ollut tullessamme ketään, mutta hetken kuluttua hissistä astui ulos Graviditaksesta tuttu vastaanottohenkilö joka tervehti iloisesti. Huomasimme että Dextraan on otettu mukaan Graviditaksesta useampiakin henkilöitä, kuten lääkäri Niklas Simberg.
Aikamme oli 10.20, mutta ajat olivat hieman myöhässä, joten menimme hakemaan kahvia ja odottamaan.
Meitä jännitti todella kovasti, vaikka emme olleetkaan aivan ensimmäistä kertaa liikkeellä. Pian Varila tuli noutamaan meidät, ja siirryimme hänen huoneeseensa. Heti hänen tullessaan ainakin itselleni tuli rauhallinen ja hyvä fiilis. Käynnillä kertasimme tilanteemme, pitäydymme edelleen inseminaatiossa ja yht äkkiä hän kysyy, että kuinka nopeasti haluamme aloittaa? Vastasimme vähän hämmentyneinä, että mahdollisimman nopeasti tottakai, mutta emme olettaneet että hommiin ryhdyttäisiin ihan näin nopeasti. Hän sanoi, että sopiiko että yritämme heti tähän kiertoon ( vaimolla alkanut juuri kuukautiset) ja teemme sisätutkimuksen ultraamalla samantien. Kaikki näytti olevan ok, mutta koska ovuloiminen menee melko pitkälle tavallisesti, päätimme avittaa sen tuloa 7 kpl Letrozole Stada 2,5mg tabletilla. Puhuimme myös irrotuspiikin mahdollisuudesta, mutta siitä päätämme sitten myöhemmin. Sen jälkeen menimme kirjoittamaan hoitosuostumuksen, ja otimme vielä uudet hepatiitti verikokeet jotka piti olla uuden lainsäädännön takia tuoreet.
Verikokeiden jälkeen menimme jälleen varaamaan hoitoon tarvittavat siittiöt, ja päädyimme luovuttajaan jolla on sinivihreät silmät, 188cm ja vaalea tukka.
Lääkekuuri loppuu ensi maanantaina, ja varasimme ultran seuraavaksi perjantaiksi, jolloin päätämme inseminaation ajankohdasta seuraavalla viikolla.
Kun pääsimme ulos, tunteet olivat sekavat. Mitä juuri tapahtui? Onko tämä totta? Tapahtuuko tämä todella nyt? Hetken kuluttua panikoinnin loputtua molemmilla meillä oli vain loputon hymy.
Meistä tulee sittenkin ehkä oikea perhe.
Koko lapsen teko (Meidän tapauksessamme tosiaan tehdään eikä saada) sai alkunsa, kun otimme yhteyttä Graviditas lapsettomuusklinikalle sähköpostitse ja kerroimme tilanteestamme. Olin googlannut eri klinikoista ja kaikkien kommenttien summana halusimme Graviditakseen ja juuri Eero Varilan asiakkaiksi. Varila on ehdottomasti yksi suomen parhaista lapsettomuuteen erikoistuneista lääkäreistä, ja hänellä on paljon näyttöä mm. lapsettomuuden tutkimisesta, Simpukka ry:ssä toimimisesta sekä gynekologian saralta.
Varilan kanssa teimme hoitosuunnitelman, ja hoitomuodoksi valikoitui inseminaatio, koska mitään tutkittua vikaa ei kumppanistani ole löytynyt. Samalla käynnillä tehtiin myös aukiolotutkimus.
Seuraavaksi menimme psykologin Terhi Vihkon juttusille. Meitä jännitti kovasti etukäteen, sillä emme yhtään tienneet minkälaiseen piinapenkkiin joutuisimme. Käynti oli kuitenkin positiivinen yllätys, eikä minkäänlaista tenttaamista ollut. Keskustelimme vapaamuotoisesti lahjasoluilla saaduista lapsista, meidän tukiverkostosta jne.
Psykologin näyttäessä vihreää valoa menimme vielä muutamiin eri verikokeisiin, joissa testattiin hormonitasot, sukupuolitaudit ja muut mahdolliset ongelmat.
Kävimme myös spermalaboratoriossa varaamassa meille sopivan luovuttajan sperman hoitoihin.
Suomessa luovuttajasta saa kovin vähän tietoa, ainoat asiat jotka saimme toivoa oli pituus, silmien ja hiusten väri. Toisaalta, meille riittää että luovuttaja on terve ja että hän vastaisi meidän ulkonäköämme mahdollisimman pitkälle.
Summasumarum, lääkärimme Varila jäi juuri sopivasti kesälomalle, ja lomalta paluun jälkeen meille ilmoitettiin että hän ei enään työskentele Graviditaksella, vaan on siirtynyt vetämään uutta klinikkaa Dextraan. Olimme tästä uutisesta kovin harmissamme, sillä halusimme ehdottomasti asioida juuri varilan kanssa.
Olimme lukeneet myös toisesta lääkäristä, Kari Ratsulasta pelkkää hyvää, joten päädyimme sitten hänen vastaanotolleen. Hän oli kuitenkin niin erilainen kuin varila, eikä hänen kanssaan oikein "kemiat kohdanneet". Pitäydyimme kuitenkin hoitosuunnitelmassa ja kävimme useaan otteeseen ultraamassa tilannetta.
Kumppanini ovulaatio tuntui venyvän melko pitkälle joten "turhia" käyntejä kertyi. Vihdoin saimme ovulaation bongattua, joka osuisi viikonlopulle, jolloin klinikka olisi kiinni. Varila kertoi aikaisemmin, että mikäli näin tapahtuu, voitaisiin antaa irrotuspiikki ja tehdä inseminaatio perjantaina, mutta Ratsula ei edes ottanut asiaa puheeksi, vaan käski palata asiaan sitten maanantaina.
Niin kävi, että ovulaatio meni ohitse, ja maanantaina olisi liian myöhäistä yrittää enään tähän kiertoon. Olimme todella pettyneitä kuinka asiat menivät ja alkoi tuntua pelkältä rahastukselta.
Kumppanini äiti sairastui vakavasti ja päätimme pitää hetken taukoa hoidoista, ja miettiä uudelleen hoitavaa klinikkaa.
Tämän vuoden toukokuussa otimme yhteyttä Dextran lapsettomuusklinikkaan, ja kerroimme tilanteestamme. Saimme vastauksen nopeasti ja tunsimme itsemme enemmän kuin tervetulleiksi heidän asiakkaikseen, joten pyysimme Graviditakselta hoitoasiakirjojamme siirrettäväksi Dextraan.
Varasimme ajan Eero Varilalle, ja ensikäyntimme siellä oli siis eilen.
Dextran uudet tilat sijaitsevat jätkäsaaressa, johon pääsimme kätevästi autolla. Ulkoapäin rakennus oli todella tyylikäs, ja tunnelma rauhallinen. Hissillä oikeaan kerrokseen, josta avautui upeat merelliset näkymät. Vastaanotossa ei ollut tullessamme ketään, mutta hetken kuluttua hissistä astui ulos Graviditaksesta tuttu vastaanottohenkilö joka tervehti iloisesti. Huomasimme että Dextraan on otettu mukaan Graviditaksesta useampiakin henkilöitä, kuten lääkäri Niklas Simberg.
Aikamme oli 10.20, mutta ajat olivat hieman myöhässä, joten menimme hakemaan kahvia ja odottamaan.
Meitä jännitti todella kovasti, vaikka emme olleetkaan aivan ensimmäistä kertaa liikkeellä. Pian Varila tuli noutamaan meidät, ja siirryimme hänen huoneeseensa. Heti hänen tullessaan ainakin itselleni tuli rauhallinen ja hyvä fiilis. Käynnillä kertasimme tilanteemme, pitäydymme edelleen inseminaatiossa ja yht äkkiä hän kysyy, että kuinka nopeasti haluamme aloittaa? Vastasimme vähän hämmentyneinä, että mahdollisimman nopeasti tottakai, mutta emme olettaneet että hommiin ryhdyttäisiin ihan näin nopeasti. Hän sanoi, että sopiiko että yritämme heti tähän kiertoon ( vaimolla alkanut juuri kuukautiset) ja teemme sisätutkimuksen ultraamalla samantien. Kaikki näytti olevan ok, mutta koska ovuloiminen menee melko pitkälle tavallisesti, päätimme avittaa sen tuloa 7 kpl Letrozole Stada 2,5mg tabletilla. Puhuimme myös irrotuspiikin mahdollisuudesta, mutta siitä päätämme sitten myöhemmin. Sen jälkeen menimme kirjoittamaan hoitosuostumuksen, ja otimme vielä uudet hepatiitti verikokeet jotka piti olla uuden lainsäädännön takia tuoreet.
Verikokeiden jälkeen menimme jälleen varaamaan hoitoon tarvittavat siittiöt, ja päädyimme luovuttajaan jolla on sinivihreät silmät, 188cm ja vaalea tukka.
Lääkekuuri loppuu ensi maanantaina, ja varasimme ultran seuraavaksi perjantaiksi, jolloin päätämme inseminaation ajankohdasta seuraavalla viikolla.
Kun pääsimme ulos, tunteet olivat sekavat. Mitä juuri tapahtui? Onko tämä totta? Tapahtuuko tämä todella nyt? Hetken kuluttua panikoinnin loputtua molemmilla meillä oli vain loputon hymy.
Meistä tulee sittenkin ehkä oikea perhe.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)